Viimeinen reilu kuukausi onkin ollut arjessa sellaista matalalentoa, etten ole ehtinyt kirjoittaa syyskuun alun reissusta Tuuriin, bussien syksyn tapaamiseen.
Lähtöaamuna perjantaina 2.9. heräsimme ajoissa, edellisenä iltana oli pakattu kaikki mahdollinen mukaan, loput sitten aamulla. Ihanaa oli, että saimme pojan sekä hänen avopuolisonsa reissuun mukaan. Powerparkin reissusta oppineena, otimme perjantain kaikki vapaaksi, jotta pääsisimme heti aamusta lähtemään, ettei oltaisi puoliltaöin väsyneinä perillä. Tavarat Ruuperttiin ja menoksi.
Menomatkalla pelattiin pelejä, höpöteltiin ja naurettiin.
Ihanaa, kun ei ollut kiire ja kaikilla oli lomamoodi päällä. Onneksi mentiin ajoissa. Busseja tuohon tapahtumaan, kun saapui paljon. Ihan kaikille ei omaa ruutua riittänyt, mutta onneksi kaikki saatiin ujutettua johonkin.
Ensimmäisenä, kun paikalle pääsimme, piti heti lähteä käymään kyläkaupalla. Miniäkokelaan ensimmäinen reissu Tuuriin, aika kiva, että meidän kanssa.
Otimme mukaan sähköskootterin, vaikka tuo matka Tuurin pihasta ei leirintäalueelle kovin pitkä ollut, niin mukavahan se oli tuolla ajella. Yksi sitten toimi kuskina ja haki matkalta aina yhden kyytiin.
Ilta oli mielettömän kaunis tuolla alueella. Valoja laitettu bussien eteen.
Aivan ihanaa oli viettää aikaa ulkona, vaikka oli jo aika kylmä. Tasan yksi oli tajunnut varautua lämpimällä takilla, miniäkokelas, muut mentiin vielä ohuilla takeilla. Ulkona istuessamme oli pakko ottaa vilttejä päälle.
Yö oli aika viileä Ruupertissa, pariin kertaan laitettiin lämpöjä päälle. Ensi vuodeksi pakko hommata pattereita tms.
Lauantai päivä meni nopeasti.
Kävelyllä kaupoille päin kävimme myös katsomassa Tuurin truck show:ta.
Iltasella kävimme vielä pelaamassa minigolfradalla, näin jälkikäteen, ei ehkä kannata mennä kilpailuhenkisellä porukalla pelaamaan joista osa on vähän väsyneitä. Välillä naurettiin mutta useimmiten oli hampaiden kiristystä ilmassa. Onneksi kaikki saivat pelattua loppuun asti ja jes, minähän sen voitin!!
Kävimme vielä grillaamassa makkarat iltapalaksi, hetki höpöteltiin ja osa kömpi sankyihin lukemaan/selailemaan puhelimia ja osa katsoi telkkaria. Ihanaa oleilua yksin ja yhdessä.
Sunnuntai aamusella kahvin ja aamupalan jälkeen aloimme pakkaamaan tavaroita. Ostoksiahan oli tällä porukalla kertynyt useita kassillisia.
Tiesimme, että tämä tulisi olemaan viimeinen Reissu Ruupertilla tämän vuoden puolella, joten pakkasimme ihan kaikki mukaan: astiat, aterimet, patjat peitot.. Ihan kaikki.
Ennen lähtöä miniäkokelas kävi vielä lähettämässä äidilleen postikortin. Heillä aina tapana reissatessa lähettää kotiin kortteja. Ihana perinne. Muistan tämän itsekin omasta lapsuudesta mutta ei sitä enää tule lähetettyä kortteja muulloin kuin jouluna.
Kotimatkalla teimme pienen lenkin ja veimme patjat talveksi mummolaan varastoon. Bea sai vielä mummin tekemää maailman parasta mannapuuroa syödäkseen sekä kotiin viemisiksi.
Kotiin päästyämme haikeina tyhjensimme Ruupertin ja veimme talviteloille.
Ruupertti on vienyt koko meidän perheen sydämen, ihana tapa reissata. Kaikki tarvittava aina mukana ja voi yöpyä melkein missä tahansa. Ensi vuotta suunnitellaan jo, saa nähdä mihin Ruupertti meidät vie.
