Ensimmäinen reissu Ruupertilla tehtiin toukokuun puolessa välissä. Siitä kirjoittelen jossain myöhemmin lisää.
Nyt lähdimme perjantaina 10.6. kohti Sastamalaa, kylähullut kulkurit- porukan kevään ensimmäiseen tapaamiseen, paikkana ellivuoriresort. Halusimme lähteä ajoissa liikkeelle, jotta ehdimme nähdä paikkoja ja muita ihmisiä perjantain aikana.
Kävimme matkalla mummolassa, nuorimmainen halusi syödä mummin tekemään mannapuuroa, kun se on kuulemma maailman parasta. Mummihan teki, niin paljon, että neiti sai sitä vielä mukaan kera litkun (vadelmakeitto).
Ihanaa, kun ei kiirettä mihinkään, maisemat matkalla olivat ihania. Kaikki puut vihreinä, järvistä kuulsi auringon paiste. Välillä näkyi enemmänkin maatilan eläimiä. Perille päästyämme oli linja-autoja jo paljon saapunut paikalle. Saimme neuvot minne Ruupertti pitää parkkeerata. Lähemmäs aitaa ei autoa saanut, hesarikaan tuohon väliin ei olisi enää mahtunut.
Tuo Vuoricaravanin alue on iso.
Lähemmäs 80 bussia, sekä kausipaikan varanneet mahtui tuonne hyvin. Ensimmäisenä huomasi heti, kuinka iloista porukkaa oli liikkeellä. Kävimme kuuntelemassa tiedotteen mitä viikonloppuun kuuluu sekä mitä aktiviteetteja oli. Nostettiin lippu salkoon ja aloitettiin viikonlopun vietto yhdessä. Ensimmäisenä tietenkin piti päästä heittämään talviturkki pois. Huh, oli kyllä kylmää. Rantaan meidän porukalle oli lämmitetty myös palju. Oli kiva mennä kylmästä vedestä lämpimään paljuun. Maisema rannalla oli ihana. Vaikka olikin aika pieni ranta tuolla rantasaunalla, niin hyvin mahtui kaikki halukkaat uimaan. Uinnin jälkeen lähdimme tekemään iltapalaa. Lähempänä puolta yötä meiltä, sekä meidän naapuri busseista meni sähköt: onneksi tuo katkos ei koko aluetta ja kaikkia busseja koskenut. Meitä taisi olla 6-7 bussia ilman sähköä. Onneksi tilanne korjaantui alle tunnissa. Sitten vain koisimaan. Muutaman kerran heräsin yön aikana, kun taisi vähän ilolientä juoneet palata busseihinsa, tai mökeille joita alueella oli kiitettävästi. Lauantaina, kun heräsimme, lähdimme katsomaan lisää paikkoja. Alueelta löytyy myös hotelli, jonka alakerrasta löytyi esim vuokrattavia pyöriä. Alueelta löytyy myös pari padel-kenttää, minigolfrata sekä hohtokeilausta. Ellivuoresta löytyy myös kauniit luontoreitit, joihin voi mennä joko kävellen tai pyörällä. Kaksi tytöistä halusi lähteä testaamaan kiipeilypuistoa. Sinne matkasivat lounaan jälkeen. Hauska kokemus, kuulemma vähän kädet ja jalat kipeinä, mutta niin kivaa, että uudestaan pitää kesällä tuollaisen paikkaan päästä. Varsinkin viimeinen liuku piti päästä moneen kertaan kokeilemaan uudestaan.
Lasten kanssa tuli paljon oltua ulkona, He kävivät useaan otteeseen pelaamassa koripalloa, pelattiin yhdessä ulkona yatzia. Huomasi kyllä, kuinka lapsetkin nauttivat kiireettömästä ajasta meidän vanhempien kanssa ja me heidän.
Reissuun kuului myös yhteistä tekemistä muiden bussilaisten kanssa. Oli mukava huomata, kuinka vanhat tyypit otti uudet bussilaiset joukkoon mukaan. Vanhin tytöistä sai kaksi uutta kaveria, lauantai-illalla. Kyselivät heti mukaan porukkaan, hengailivat sitten yhdessä hetken ja sopivat menevänsä sunnuntaina vielä uimaan ennen lähtöä. Illalla kävimme vielä uimassa ja grillasimme iltapalaksi makkaraa, kyllä nuotiomakkara vaan maistuu niin hyvältä. Vatsat täynnä nukkumaan. Mietittiin Mikan kanssa, kuinka kivaa tämä on, tää on se meidän juttu.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen neiti sitten lähti kavereiden kanssa rantaa, ilmoitti ettei halua mennä uimaan mutta hengailee tyttöjen kanssa. Noo, sieltä tuli sitten neiti märissä vaatteissa. Ei ollut jaksanut kävellä hakemaan uikkaria, joten meni sitten vaatteet päällä uimaan. Pääasia, että oli hauskaa.
Lopuksi vielä laskettiin lippu salosta ja lopetettiin yhteinen viikonloppu.
Kotimatkalla piti vielä pysähtyä Urjalan makeistukulla ostamassa herkkuja kotiin.
Seuraavaa bussien tapaamista bussilaisten kanssa odotellessa. Se on sitten syksymmällä, tätä ennen reissataan pienesti viikonloppuisin. Caravan-elämä on vienyt meidät mukanaan. Teiden tukkona, ylpeänä seillaisena.
