Olen paljon tämän melkein vuoden aikana, jona Ruuperttia olemme tehneet, lukenut muista linja-autoista/ projekteista. Olen monesti törmännyt siihen, kuinka tämä on ikuinen projekti, koskaan ei tule olemaan niin valmista, etteikö jotain tule rempattua/ korjailtua mieleiseksi. Alussa, kun tähän lähdimme, en oikein ymmärtänyt, kuinka paljon hommaa tässä onkaan. Pelkästään ylimääräisten penkkien irrottamiseen/ pois saamiseen meni yllättävän paljon aikaa. Piirustukset sisältä menivät muutamaan otteeseen uusiksi. Miten sijoitamme huonekalut yms. niin, että saamme kaiken mahdollisen tilan hyötykäyttöön, isolla porukalla kun välillä mennään. Pieniinkin hommiin menee yllättävän paljon aikaa. Mikään ei ole mennyt vain sormia napsauttamalla. Nyt näyttää jo todella hyvältä. Toki tuntuu, silti, että kaikki on vähän kesken, mikään ei kokonaan valmista.
Tässä kohtaa on pakko antaa periksi, kaikkea ei millään saada ennen ensimmäistä reissua valmiiksi, eikä tarvitsekaan. Pääasia on, että saadaan vessa valmiiksi, ruokapöydät kiinni ja tummennukset ikkunaan. Jos ei ehditä laittamaan esim. lattiamattoa, niin ei haittaa. Sen kerkeää kesälläkin.
Loppuun vielä kuva viime viikolta: Nuorimmainen on ihan valmis lähtemään reissuun. Yhtään ei kuulemma haittaa, että säleet (ostettu muttei vielä paikoillaan) ja patja puuttuu. Hän kuulemma harjoittelee nukkumista Ruupertissa ❤️
